Orientaatio opetusharjoitteluun, osa 1

Historian havinaa ja rumpujen pärinää. Elämäni ensimmäinen (opeharjoittelija statuksella) opettajankokous on nyt korkattu. Olipas se jännittävää ja hienoa, kun sain kutsun tulla mukaan.

Kokouksessa pohdittiin Kulta (Kulttuuri- ja taidetoiminta hyvinnvoinnin edistäjänä) -koulutuksen asioita ja kevään 2018 suunnitelmia. Mielenkiintoinen yhdestelmä sosiaalityötä ja (palvelu)muotoilua. Oma opetusharjoitteluni alkaa heidän parissa Tulevaisuus -moduulissa. Pidän siellä toiminnallisen Some-myytti -esityksen sekä työpajan. Mukava päästä pitkästä aikaa kouluttamaan aihetta , edellisestä kerrasta on jo vierähtänytkin aika monta vuotta. Hassua sinänsä, koska toiveet teemoista ovat melkolailla samat. Hei – eikös tämän (digi)maailman pitänyt muuttua koko ajan ?!?

Varsinaisen opetusharjoittelun teen projektijohtamiseen liittyen loppukeväästä. Virittelimme tosin jo ohjaavan openi kanssa Moodlea ja huih – sehän vasta muuttunut onkin. Olen viimeksi käyttänyt Moodlea useita vuosia sitten. Jotain kehitystä on onnekis jossain tapahtunut 🙂

Sain ohjaavalta opettajalta myös uuden opettajan perehdyttämismateriaalia.

Seuraavat askeleet kohti opetusharjoittelua:

-muutama aikataulutettu verkko-keskustelu opiskelijakollegoiden kanssa, jotka ovat menossa myös AMK:un opetusharjoitteluun. Hahmottelemme yhdessä opettajan käytänteisiin vaikuttavia tekijöitä.

-blogikirjoitus, joka sisältää ajatuksia ja pohdintaa liittyen opettajan käytänteisiin vaikuttavista tekijöistä.

-varsinaisen opetusharjoittelun suunnittelulomakkeen ideointia ja täyttämistä (tammi-helmikuussa).

Advertisements

7 somemyyttiä murrettu Sosiaalityö digitalisaatiossa -artikkelikokoelmassa

oulujoki

Artikkelini ‘Sosiaalityö verhojen takaa someen – 7 somemyyttiä murrettavaksi’ julkaistiin eilen eSosiaalityön maisteriohjelman seminaarissa Sosiaalityö digitalisaatiossa -artikkelikokoelmassa. Julkaisu on avoin kaikille ja ladattavissa *.pdf:nä.

Oma artikkelini on jatkotyöstöä gradustani, joka käsitteli nuorisotakuutoimijoiden sosiaalisen median ja verkon työkäyttöä. Rikastin artikkelia verkkolinkeillä  ja -vinkeillä mielestäni hyvistä ja oivaltavista verkon hyödyntäjätahoista.

Toivon, että artikkelista on iloa kaikille sosiaalisen median ja verkon työkäytöstä kiinnostuneille. Some ja verkko on oiva oma ammatillinen oppimisympäristö.

Seminaarissa pohdittiin muunmuassa digitalisaation opettamista ja oppimista sosiaalityön eri koulutusasteilla. Mielestäni paras tapa on sulauttaa se osaksi jokaista opintojaksoa joko opetusmenetelmiin kätkettynä (blogit, tiedonhaku, verkkoviestintä jne) tai tuomalla sitä esiin itse jakson teemaan liittyen (projektinjohtamiskurssilla; kuinka jaat verkossa projektin tuotokset jne).

Vuoden kestänyt artikkeliprosessi on nyt loppu, finito, valmis, done. Muutaman kerran prosessin aikana päätin ottaa niskalenkin artikkelista ja työstää sen loppuun. Ihan helpolla se ei syntynyt, vaan vaati muutaman kovan ponnistuksen ja tahtoa. Mutta artikkeli jatkaa elämäänsä ja jalostuu vieläkin… Stay tuned!

kirja_kuva

Ovela ope arvioi

Slack -viestintäkanavamme #ooa -kanava alkoi täyttyä Oppimisen ja ohjaamisen arviointi aiheen mukaisista viesteistä lokakuun alkupuolella.  Kuun edetessä lähemmäksi lähipäivää keskustelu senkun kiihtyi. Tehtäväpaketti selvästi poikkesi totutusta. Liikaa vapautta ja vähemmän opettajan tarkkaa määrittelyä. Se sekoittaa selvästi aikuisopiskelijan pään – on niin näppärää tehdä tarkasti määriteltyä tehtävää ohjeiden mukaisesti. Kun työelämässäkin joutuu nykypäivänä niin paljon itse miettimaan ja vaivaamaan päätänsä 🙂

Itselleni asia oli hyvin ihmeellinen ja uusi enkä ole koskaan miettinyt osaamisen ja oppimisen arviointia näin tarkasti. Mielessä siinsi samalla tuleva kevään opetusharjoittelu, missä joudun ihan oikeasti opiskelijoiden osaamista ja oppimista arvioimaan. Nyt ja äkkiä tähän se taikasauva millä ja miten se tehdään!

Tehtäväpaketti (sisältäen itsenäisen ja pienryhmä tehtävän) selvensi kyllä kenttää. Sekavaa ja hirviästi asiaa sekä huomioonotettavaa. Onneksi upea pienryhmämme taas kerran pelasti ja olimme selvästi samassa veneessä – ei tarvitse yksin soudella tässä(kään) sumuisessa vedessä. Pala palalta asiasta sai konkreettisesti kiinni lähteisiin tutustumalla ja lakipykäliä lukemalla.

Lähipäivä koostui lähinnä pienryhmien esityksista ja yksikään niistä ei ollut samanlainen, vaikka sitä moni Slackissä ennakkoon pelkäsi. Keijo-open pihvipuhetta olisi kyllä kuunnellut enemmänkin – harmi kun jäi loppuun ja aika loppui.

Mitä sitten opin tästä jaksosta? Opin, että

+arviointi on tärkeä osa oppimisprosessi ylipäätään

+arviointikriteerit syntyy siitä, että mitä halutaan osata

+arviointi on sidoksissa oppimiskäsitykseen ja se on eettistä työtä

+pitää jättää arvioitava ehjäksi

+ovelan open arviointiasteikko; 0:kuollut 1:hengittää hieman 2:ei loogista järjestystä 3: asiat jotenkin loogisessa järjestyksessä 4 ei kehitä 5 kehittää.

 

Mitä olisin tehnyt toisin/toivonut opintojaksolta?

-kuunnellut Keijoa pidempää (aikuisopiskelijan nautinto on opettajakeskeinen opetus…) ja lyhentänyt opintopiirien esityksiä lähipäivinä

-opintojakso alussa olisi voinut olla vaikkapa tunnin Keijon tallenne (oppimiskäsitys, kurssin info jne) – olisi hillinnyt Slack keskustelua ja rauhoittanut epätietoisia

-olisin voinut vielä terhakammin tutustua lähdekirjallisuuteen

 

Loppuun Quic -videoapp:lla kokeiltu video päivän Twitter -liverryksistäni ja kuvista.

https://quik.gopro.com/v/6PDt6YumcI/

 

cMOOC:ssa käsinukkeja ja ruokalistoja

Mitä tarkoittaa kirjain c  cMOOC -sanan alussa? Tätä aloin ihmettelemään ennen kurssin alkua. Onko se common vai cold? Aloitusinfo webinaarissa asia onneksi heti selvisi. Se on collaboration. Sanakirjan mukaan se tarkoittaa suomeksi; yhteistyö, kollaboraatio, myötävaikutus, yhteistuotanto, myötävaikuttaminen, yhteistyön tulos, yhteistoiminta. Mielenkiintoista.

Osallistuin  Distanssi -hankkeen toteuttamalle yhden opintopisteen Digitaalisen nuorisotyön cMooc -kurssille lokakuussa 2017. Kurssi kesti kuukauden ja se oli jaettu neljään viikon mittaiseen jaksoon. Ensimmäisella viikolla oli aloituswebinaari, missä käynnistettiin kurssi ja kerrottiin muun muassa valmennuspedagogiikasta, johon tämä kurssi pohjautuu.

Kurssialusta

Kurssille kirjauduttiin distanssi.fi -verkkosivuston kautta. Oppimisalustana toimi Moodlerooms. Vanhalle client-pohjaiselle Moodle-mestarille hieno uusi tuttavuus. Parasta se, että oppimisalusta näyttäytyy tavallisena verkkosivuna eikä opiskelija edes huomaa olevansa oppimisalustalla. Haasteena oli erilaiset näkymät ja toiminnat eri laitteilla sekä hieman hankala navigointi ainakin mobiililaitteilla.

Webinaari oli toteutettu Collaborate Ultra -webinaarityökalulla. Samantyyppinen verkkokokousohjelma kuin esimerkiksi Skype, mutta parasta oli jako pienryhmiin kesken webinaarin. Tämä tapahtui kuin taikasauvalla virtuaalihuoneesta toiseen siirtymisellä. Pim – ja oletkin 100 hengen webinaarista samassa ’tilassa’ 10 satunnaisen opiskelijakollegan kera. Maagista.

Kurssin sisältö

Kurssi oli jaettu neljään eri jaksoon.  Teemat sisälsivät luentotallenteita sekä linkkejä verkkomateriaaleihin (mm. blogeihin, artikkeleihin). Luentotallenteet olivat erittäin mielenkiintoisia ja tuoreita. Ja on niin siistiä, kun voi kuunnella niitä missä ja milloin vaan. Ette ehkä edes halua tietää missä kaikkialla niitä kuuntelin, mutta mainitsen kuitenkin bussin, mökin terassin sekä hammaslääkärin odotusaulan.

teemat

Kurssitoverit

Kurssilla oli noin 100 osallistujaa ja meidät oli alusta saakka jaettu 11 pienryhmään. Kontaktia cMOOC -kurssilla muihin opiskelijoihin sain aloituswebinaarissa sekä ruokalistatehtäviin liittyvissä pienryhmien keskustelupalstoilla. Suurin osa opiskelijoista tuntui olevan reilut parikymppisiä nuorisotyön opiskelijoita. Nostalgian havinaa. Kuin paluu menneisyyteen, omiin opiskeluaikoihin 90-luvulle. Mutta nyt verkko-ympäristöissä. Kuvassa esimerkki nuorten välittömästä chättäilykulttuurista, joka oli minulle ihan uutta; ruokalistojen ruotiminen webinaarin chätissä. Kuinka suloista!

 

Webinaarissa oli pienryhmätyöskentelyä, missä piti jutella aiheesta pienryhmän kanssa. Pienryhmän kollektiivinen päätös oli kuitenkin käyttää chättiä – selvästi siis kirjoittaminen on suositumpaa kuin puhuminen. Tässä lienee sukupolvien välinen muutos. Siihen viittaa se, että nuorempi sukupolvi suosii selvästi enemmän kuvallista ja kirjallista viestintää kuin esimerkiksi puheluita tai puhetta yhteydenottovälineenä ja kommunikoinnissa. Miten käy nuorisotyöntekijöiden puhelinnumeroille kontaktikentässä? Soittaako niihin enää muut kuin kollegat?

Kurssin tuotokset

 

Teemat päättyivät oppimistehtäviin, jotka palautettiin oman pienryhmän keskustelualueelle tai Padlet -alustalle. Lopetusteemassa mukana oli myös helpohko tentti, jonka sai tarvittaessa uusia. Mahtavinta oli se, että palautukset sai kirjallisen tuotoksen lisäksi  tehdä vaikkapa kuvakollaaseilla tai videoilla, joiden jakamiseen toivottiin linkitystä esim. Youtubesta. Loistavaa digitarinoiden suosimista!

Itse innostuin palauttamaan kahden viimeisen teeman palautukset videon muodossa. Ensimmäisen videon tein iPadilla Puppet Pals -appsilla. Sillä videon tekeminen on mukavaa erityisesti hauskan käyttöliittymän vuoksi.

Toisen videon tein iPadin iMoviella. Siinä haastavinta oli saada puhelimella otetut kuvat muutaman mutkan kautta iMovieen. Eräs opiskelijakollegi oli tehnyt vastaavan videon puhelimen Quik -sovelluksella ja sekin vaikutti melko hyvältä ratkaisulta ja sillä välttää kuvien siirtelyn.

 

Valmennus

Valmentajilta olisi toivonut hieman enemmän reaaliaikaista palautteenantoa, jotta eteneminen näkyisi oikein. Blogikirjoituksen ensimmäisessä kuvassa näkyy oma eteneminen kurssin viimeisellä viikolla, vaikka olen omasta mielestäni kaikki pyydetyt tehtävät suorittanut. Suoritusmerkinnät vielä uupuvat ja aiheuttaa epätietoista mieltä siitä, että enhän varmasti ole unohtanut jotain…

Pölyt iPadin pinnalta

Käsinukkeja siis tuotoksissa ja ruokalistojen sisältöjä chätissä. Tämä cMOOC oli kokonaisuutena erittäin positiivinen kokemus. Vanhana nuorisotyön kehäraakkina ja digityön ammattilaisena ajattelin, että tokkopa minulla tämä kurssi sisällöllisesti tuo mitään uutta, mutta olin väärässä. Sain uutta ajateltavaa nuorisotyöhön liittyen, hyvän kokemuksen cMOOC -kurssille osallistumisesta ja teknisista järjestelyistä sekä mukavia kirjallisia kohtaamisia opiskelijakollegojen kanssa chätissä ja keskustelualueilla.

Opettajaopiskelijana sain todella arvokkaan autenttisen opiskelijakokemuksen myös.  Ja ne ihanat video-ohjelmat, niitä olikin ollut ikävä ja onneksi sain nyt hyvän syyn pyyhkiä pölyt iPadin pinnalta.

Virtaa verkostoista f2f ja netissä

Kukaan ei pärjää yksin, ei töissä eikä kotona. Ammatillisen opettajan työhön vaikuttavat monet asiat alkaen poliittisista päätöksistä ja päättyen opiskelijan yksilöllisiin tarpeisiin. Ja sillä välillä on tuhat ja sata asiaa. Opettajalla on merkittävä rooli työelämän kehittäjänä ja alueellisena vaikuttajana. Tämä lause pudottaa tuhat kiloa painoa tulevan opettajan harteille; miten ihmeessä voin pärjätä noin haastavassa tehtävässä.

Verkostot pelastavat ja aloita läheltä, omista kollegoista. Avaa suusi, puhu ja sanoita asioita. Jo pelkkä puhuminen jollekin usein auttaa. Arkityössä tämä on yksi tärkeimmistä kulmakivistä. Sitten voi laajentua kansallisiin ja kansainvälisiin verkostoihin. On olemassa useita koostavia palveluita mistä näistä saa tietoja, koska onkin melkomoinen muuttuva viidakko. Näitäkin voisi tutkia kollegan kanssa – pitää vaikka kuukausittain muutaman tunnin työpajan, missä voisi yhdessä tarkistella asiaa. Usein porukalla ison tietomäärän kartoitus on tehokasta ja mukavaakin. Saattaapa innostua yhdessä suunnittelemaan kansainväliseen opettajavaihtoon lähtöäkin. Opintopiirimme tiivistelmässä nostimme myös tämän verkostotyön voima -näkökulman esiin. Se auttaa jokaista myös jaksamaan uupumatta jatkuvan muutoksen ja uusien asioiden sisäistämisessä.

Opintojakson aikana pohdin omaa verkostoani (kuva 1), joka on jo melko kattava. Mutta oli hyvä kuulla lisää niistä. Opintojakson perusteella laajennan omaa LinkedIn -verkostoani ja mukavasti muutkin opiskelijakollegatkin ovat innostuneet samasta, joten siinähän se laajentuu. Aloittelevana opettajana on hyvä saada kontakteja opettajista, jotka jo työskentelevä oppilaitoksissa. Toivottavasti heistä joku on tuleva kollegani.

Aion myös tutustua tarkemmin opettajien ammattijärjestöihin ja sosiaalialan työnantajiin. Tuleva opetusharjoitteluni liittyy sosiaalityöhön, joten on hyvä siitäkin syystä tutustua näihin ja samalla laajentaa omaa verkostoani. Huomioin näitä asioita myös harjoittelun suunnittelussa ja toteutuksessa. Tutustun harjoitteluoppilaitoksen kansainväliseen toimintaan ja varaan aikaan myös siihen, että voin osallistua oppilaitoksen tapahtumiin. Sieltä varmasti löytyy uusia jäseniä live- ja someverkostooni.

mun_verkostot

Kuva 1. Verkostoni ja ajatuskuplissa sen laajentamisajatuksia.

 

Kansainväliset verkostoni

Osaamismerkkien metsästys jatkuu. Tehtävänantona: ’Kuvaa oman ammattialasi kansainväliset verkostot ja kansainväliset hanketoimijat. Tee verkostokaavio, julkaise se verkossa ja linkitä se osaamishakemukseesi.’

En toimi tällä hetkellä päätoimisena opettajana, mutta kouluttajakokemusta on vuosien ajalta. Ajattelin asiaa siitä lähtökohdasta. Pohdin, että jos olisin some-opettaja ja haluaisin aloittaa kansainvälisen yhteistyön, niin mitkä olisivat silloin oma verkostoni. Voisin tämän verkoston avulla alkaa etsimään lisätietoa kansainvälisista mahdollisuuksia.

Itse käyttäisin ensimmäisenä tiedonlähteenä (‘alkupaloina’/johdantona) somen eri kanavia. Twitter on lempivälineeni tietojen ja hyvin linkkien kalasteluun. Pitää vain keksia hyvät hakusanat eli hästägit (#kvope , #kansainvälisyysopetuksessa jne).

Sen jälkeen haarukoisin oman kollega- ja yhteistyöverkostot. Sieltä varmasti löytyy joku jollain olisi kokemusta ja tietoa kv-mahdollisuuksista. Usein myös kaikki yhteinen tekeminen luo mahdollisuuksille jatkoyhteistyölle, kenties löytäisin jonkun kansainvälisen kontaktin kirjoittamaan esimerkiksi yhteistä artikkelia.

Cimolla on verkossa kattavaa sisältöä kansainvälisestä yhteistyötä ja rahoituksesta. Sitä voisi ehdottomasti hyödyntää vaikkapa rahoituslähteiden etsinnässä. Erilaiset organisaatiot ja hankkeet järjestävät tapahtumia ja seminaareja, joita kannattaisi myös hyödyntää. Erityisesti ainakin ESR-rahoitteisten projektin loppuseminaarit ovat hyvin antoisia. Etsisin jonkun mielenkiintoisen ja aiheeseen liittyvän käynnissä olevan projektin ja kyttäisin sen loppuseminaaripäivää. Antoisan tiedon lisäksi niissä on yleensä myös herkulliset tarjoilut 🙂

Alla oleva kuva on minun kv-verkostokaavio.

kv_verkostot2

 

 

 

 

Monikulttuurisuus opetuksessa

Opintojakso vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta ja sopisi kaikille työelämässä oleville – harva pystyy missään työssä välttämään tämän aihealueen käsittelyä. Aiheeseen tutustumisen aloitin pohtimalla omaa kulttuuriamme eli omaa pesää ensiksi. Millaisia ovat suomalaisten stereotypiat? Näitä kuvaa oivaltavasti  Finn Matti -sarjakuva, missä kerrotaan suomalaisesta Matista ja hänen painajaisistaan liittyen suomalaiseen kulttuuriin. Olen tätä joutunut syvällisestikin pohtimaan vuosien varrella, kun olen asunut itse vuosia ulkomailla ja työskennellyt monikulttuurisessa työympäristössä. Miten omat suomalaiset kulttuuriselliset juureni vaikuttavat omaan olemiseeni ja käyttäytymiseeni ollessani ulkomailla?

Opintojakson taustamateriaali vaikuttaa mielenkiintoiselta ja en ole aiemmin näihin teorioihin tutustunut, vaikka olen asiaa paljon omakohtaisesti miettinyt ja kokenut. Hoftseden ulottuvuudet ovat melko selkeitä ymmärtää ja kuvaavat kulttuurieroja hyvin.

Hofsteden ulottuvuudet näkyvät koulun arjessa päivittäin. Valtaetäisyys saattaa koulussa näkyä eri kulttuuritaustaisten oppilaiden kesken vaikkapa siinä, että kuinka oppilas puhuttelee opettajaa – etu- vai sukunimellä vai opettajaksi.

Yhteisön vai yksilön etu edelle voisi näkyä vaikkapa siinä, että tavoitteleeko oppilas hyviä arvosanoja ja menestystä itsensä ja oman tulevaisuuden takia vai sen takia, että oma perhe tai yhteisö menestyisi. Se saattaa näkyä myös siinä, että oppilas keskeyttää koulun pitääkseen huolta perheenjäsenestään.

Työn arvostus on eri kulttuureissa erilaista. Osassa sitä arvostetaan hyvinkin paljon ja osassa sen merkitys on vähäisempää ja ihmissuhteet ja elämänlaatu on tärkeämpää.

Koulussa tämä voisi näkyä tavoitteiden asettelussa. Haluaako oppilas satsata kouluun, jotta saa mahdollisimman hyvän työn vai kenties hänelle riittää se, että löytää hyvin puolison ja perhe-elämä on tärkeintä?

Selkeät säännöt (esimerkiksi uskonto ja ruokavaliot) näkyvät kulttuureissa, missä on vahvaa epävarmuuden välttelyä. Kokeilukulttuuri tuskin sopii näille kulttuureille ja mielenkiintoista onkin, että miten uusien asioiden opettelu silloin onnistuu.

Slackissä keskustelimme melko vilkkaasti aihealueesta ja oli ilahduttavaa huomata, miten erilaisia avauksia omilta opiskelijakollegoilta tuli aiheeseen liittyen. Se kertoo aiheen monimuotoisuudesta ja kompleksisuudestakin.

 

Tämän blogikirjoituksen lisäksi palautan oppimistehtävän GoogleDrive dokumenttina (vain opettajalle tässä vaiheessa lukuoikeudet). Se sisältää tiivistelmän Hofsteden ulottuvuuksista, haastattelukysymykset sekä haastatteluiden purun ja pohdinnan.

Hyvät käytännöt

Osaamismerkki hunting continues…

Tehtävä:

Linkitä osaamismerkkihakemukseen hyviä käytänteitä OPH:n Hyvät Käytännöt palvelusta (https://hyvatkaytannot.oph.fi/) joita voit hyödyntää omassa työssäsi (perustele, miksi valitsit juuri nämä käytänteet ja miten voit hyödyntää niitä työssäsi) tai linkitä laatimasi pedagogisen käytännön kuvaus.

Hain hyviä käytäntöjä myös Iiteetä ja sympatiaa -blogista.

Vastaus:

Hyvä käytäntö 1. Oppikaveri Google Doc

Ehdottoman hyvä käytäntö ja otan varmasti käyttöön sekä opiskelijoiden että kollegojen kanssa. Ei enää eri versioita eikä sähköpostin lähetyksiä ja kaikki päivittää varmasti samaa versiota dokumentista. Laajat hyödyntämismahdollisuudet.

 

Hyvä käytäntö 2. Nuorten käyttämän verkkosivut tutuiksi

Tulen opettamaan sosiaalisen median & verkon työkäyttöä ja hyvä alustus/pohdintatehtävä alkuun voisi olla tutustua nuorten käyttämiin verkkosivuihin ja arvioita niitä tämän käytännön mukaisesti. Samalla oppii analysoimaan verkkosivuja ja niiden sisältöjä. Tämä olisi hyvä tehtävä myös niille, jotka luovat itse sisältöjä tietylle kohderyhmälle nettiin.

 

Hyvä käytäntö 3. Läppäri ja PowerPoint esitystilanteessa

Loistava muistisääntö (win+P) , joka on jo pelastanut minut muutaman kerran minuuttia ennen esitystä, kun hikikarpalot virtaavat läppärin näytölle otsastani…. Tämä erittäin hyvä käytäntö jälleen kerran sekä opiskelijalle ja opettajalle.